Herääminen elämään. Taas huomasin, että aika ei pysähdykkään kun nukun, tai kun haluaisin jäädä johonkin hetkeen pysyvästi. Elämä jatkuu, ja se jatkuu tätä nykyä melkein suunnitelmien mukaan. Mutta olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Syödä hyvin...

Syön ehkä liiankin hyvin, enkä karta herkkuja, en urheile... Paino on nousussa. Helvetin helvetin helvetti! Mä en halua!!! Haluan olla laiha. En mikään 47 kilonen läskikasa!

Ei tää syöminen toimi, pakko jatkaa samaa rataa kuin ennenki. En syö. Ruoka on pahasta, kuihtuminen hyvästä. Vajoan taas omaan maailmaani ja pysyn siellä niin kauan kuin olen laiha. Sitten voin aloittaa sosiaalisen elämän ja elämän ylipäänsä. Mutta, ei kukaan odottele niin kaukaa kunnes olen laiha. Mun nuoruusvuodet hupenee ja loisto naamasta katoaa. Jotenka.. Hoidetaan hommat nopeasti ja sitten aloitetaan uusi, ihana elämä. Käännetään siis uusi sivu, ei enää syömistä. Kunto-ohjelmat käyntiin!