Hei vaan, jos tätä joku eksyy lukemaan. 

Löysin oman blogini sattumalta, aika hassua. Ei sitten vissiin tullutkaan poistettua tätä silloin aikoinaan. 

Tulihan se melkeen tippa linssiin kun näitä sepostuksia luki. Olin sairas, huomaan sen kyllä nyt. Ajattelin silloin kokoajan että en ole sairas, mutta silti hoin jatkuvasti että olisimpa sairas. Huh?

En siis koskaan käynyt missään ammatti-ihmisten juttusilla, mutta tässä sitä silti ollaan 168 cm ja 56 kg, eikä edes pahaa tee sanoa tuota. 

Olen itsestäni ylpeä. Selvitin tuon kaiken yksin läpi. Tai ainakin osittain, puhuin siitä vasta viime kesänä parhaan ystäväni kanssa, mikä varmaan oli suurin helpotus koko prosessissa, vaikken koskaan olekkaan uskonut ulkopuolisten apuun omissa ongelmissa.

Tsemiä kaikille, jotka syömishäiriöiden kanssa taistelee, kyllä sen voi voittaa, jos tosissaan tahtoo!

Btw. Meikäläinen nykyään harrastaa aktiivisesti painonnostoa ja tavoitteena onkin lihaksikas, terve ja hyvännäköinen kroppa. 

49.8 KG

Mitä mä olin ajatellut? Olin kai luullut, että voisin palata kouluun 55 kiloisena ihrakasana. Miten mun ajatukset ovat näin pyörähtäneet? Ehkei pitäisi ajatella ollenkaan. Antaa vaan elämän lipua ohi. Mennä lukioon, töihin, perustaa perhe, jäädä eläkkeelle, saada lapsenlapsia. Niinkuin kaikki muutkin. Unohtaa tämä, alottaa normaalina, terveenä pullukkana. Jokin tai joku vetää mua siihen suuntaan, mutta en mä halua. Enkö? En haluaisi olla kavereiden kanssa, syöpötellä, elää ilman huolta lihomisesta, ilman pahaa oloa joka myllertää sisälläni. Ei, en usko että haluan. Mutta niin siinä kai lopulta käy. Voiko asialle edes tehdä mitään? Entä jos meidän elämästä on jo päätetty, entä jos meillä ei olekaan minkäänlaista sananvaltaa?

Paljon kysymyksiä, missä vastaukset. Kuka on se kaikkitietävä oraakkeli?

Nyt tsemppaan. Palaan kouluun, mitä mielummin en tekisi, laihempana kuin sieltä elokuussa lähdin. Nyt pitää tosiaan tehdä hard workkia jos aikoo toteuttaa tuon.

En luota itseeni, valehtelen taas. Minkäs teet?

 

Tämä on se miksi en ole kirjoittanut. 53, herraisä.

En halua olla näin painava. Mutta en myöskään jaksa laihduttaa. Auttakaa!!

Ja kun siitä kirjallisuudesta kysyttiin.. Tässä pari vinkkiä. (Tähdellä merkityt olen lukenut) En sitten takaa että kaikki olisivat mitenkään hyviä, mutta jokainen kyllä jollain tapaa ainakin minua itseäni inspiroi. Toivottavasti muitakin.

Tuuditan tuuditan (Sara Littow)

Stalinin lehmät (Sofi Oksanen)

Siskoni, enkeliluinen tyttö (Laura Honkasalo) *

Ihana meri (Kira Poutanen) *

Lasilintu (Tuula T. Matintupa) *

Popcornprinsessa (Anna Lassila)

Mieletön kalorikammo (Jacqueline Wilson) *

Ei yksin (Emma Marjakangas) *

Madonna (Hannele Huovi) *

Kivienkeli (Inka Nousiainen) *

Paino on 49 kiloa, enkä jaksa välittää. Vaikka syönkin nyt, tiedän, että kohta se rumba taas alkaa. Kauhistuttaa nuo kilot, ei voi mitään. EN JAKSA tätä enään. Mutta sen lupaan, että viitosella alkavaa numeroa (siis kaksinumeroista) ei vaa'assa näy. Ei ole koskaan näkyny eikä tule nytkään näkymään. Herran jumala, 49 kiloa. !