Erittäin hankala aamu tänään. Ensinnäkin, eilen illalla luin yhden kirjan ( Lasilintu ) ja nukkumaan meno vähän venähti... Suurin piirtein mut piti repiä sieltä sängyn pohjalta, kun vaivauduin edes avaamaan silmät. Meikatessa hajotin peilini, ihan kiva.. Siis jotenki vaan käännähdin sillai äkisti ja se rojahti lattialle. ( sellanen pöydällä oleva kasvojen kokonen peili ) Ja sitten vielä ennen kun lähdin pysäkille niin kaadoin kahvit paidalle, mitäpä siinä. Meinasin vielä myöhästyä linja-autostakin. Mahtavaa, minä!

Kirjat jotenki motivoi mua enemmän kuin mitkään kuvat, siksi luen aika paljon. Tuntuu että ois laihtunu taas jonkin verran, mutta vaaka on vastaan. Söin kylläkin just, että massu pullottaa.. Päivän saldo on 200 kcal, vois olla vähemmänki ja sitäpaitsi tiedän, että vielä tulee jotain ahmittua.

Eikö tää koskaan lopu?

Mä en ole vielä mitenkään syömishäiriön syövereissä, joten on helppo alkaa syödä kunnolla ja leikkiä kilttiä tyttöä, mutta toinen osa musta vetää pidemmän tikun, se haluaa olla laiha, sen täytyy, mun täytyy.

Vasta tänään Korppikotkan tunnilla oikeastaan huomasin kuinka laiha Kurki on, sairaalloisen laiha, luuranko. Veikkaisin 38 kiloo, siinä ei oo tippakaan läskiä. [ IHANA! ] Yritin tähystää mahdollista punaista rannekorua, mutta en nähnyt. Se ei voi olla terve, sillä on syömishäiriö. Niin kuin mullakin, vaikka mä väitän aina vastaan. Mä tiedän että jos tää jatkuu, niin mä voin kuolla. Toisaalta, miksei? Ainakin näyttävä, kadehdittava poistuminen tästä surkeasta maailmankaikkeudesta..

Mulle opetettiin jo pienenä, ettei ruualla leikitä, silti teen tätä.

Paskat, meen lenkille. Mo.