Jälleen poden vahvaa itsemurha-halua. Söin, söin liikaa. 800 kcal, ihan liikaa. Edes askelmittari ei saa mua paremmalle tuulelle, 11526 ask / 9.1 km / 309.9 kcal

Kävin taas hiihtämässä, viis kilsaa. Ei paha, mutta en mä laihdu, koska söin. Ei oo todellista. En mä osaa. Mä en kestä mennä ulos ja nähdä kuinka kaikilla muilla ihmisillä on hauskaa ja ne viettää rattoisaa perjantai-iltaa ystäviensä kanssa. No, mulla ei tälläistä mahdollisuutta ole. Mietin yliannostusta, mutta kuihuminen kiehtoo yhä enemmän. . .

Kurki söi, se söi paljon. Se söi kouluruokaa ja rieskaa. Mikä sen salaisuus on? Haluaisin olla sen kaveri, mutta en mä osaa.. Olin sille tosi törkee, kun se kysy multa apua. En mä oikeesti oo tällänen ihminen, enhän? Yks paskakasa, mutta kai te sen jo tiesittekin...

En voisi kuuna päivänä asua isovanhempieni kanssa. Olen viettänyt aikaani heidän seurassa viimeisen viikon, ei tätä kestä kukaan. Ne on kun jotain viis vuotiaita, ei ne ymmärrä mitään ja aina pyytää anteeksi kun tekee jotain mille näytän hapanta naamaa. Auttakaa mut pois täältä. Joskus tuntuu että asuisin niin paljon enemmän jossain lastenkodissa, ei koko ajan ois joku kyttäämässä, kasvais itsenäiseksi.