Jaa. Taas tätä samaa paskaa. Näin se menee:  1.hirvee inspis --> 2.syömättä --> 3.energianpuute, ei jaksa --> 4.ahmimiskohtaus --> 5.masis --> 6.pohjalla (kunto-ohjelman unohtuminen)... ja sama paska uudestaa. Viikosta viikkoon, päivästä päivää.

Herättyäni huomasin aamulenkki-idean lähes mahdottomaksi, tyydyn kohtalooni, en lenkkeile aamuisin. Eli hyllytetään se. Aamupäivä meni ihan hyvin. Koulussa söin puolikkaan omenan. Damn, meinasin pökertyä ylämäessä, loppu matkan sitte raahauduin, kirjaimellisesti.. Kunto is verii päd. Olo oli niin heikko, että päätin syödä lämpimän ruoan (kalapihvin), tiesin kyllä, että se saattaisi laukaista ahminnan, syöt vähän, syöt vähän lisää ja vielä lisää. No, siis enhän mä aluksi ottanut kuin yhden karkin. Ei paha, päätin pitää itseni kurissa. Mutta, mitenkäs kävikään... Se hirveä kohtaus taas iski; suklaalevy, 4 vaaleaa leipää ja pari karkkia lisää. PERKELE! Oli sentin päässä että meinasin alottaa oksentamisen. Mutta pari faktaa kuitenkin piti poissa vessanpöntön halailusta.

- Se pilaa hampaat (ne on jo tarpeeks keltaset)

- Kaikki ruoka ei kuitenkaan poistu mun elimistöstä

Niin mitäs sitä turhaan. Jää vielä riippuvaiseksi. Ja siitä olen melko varma.. Asiasta viidenteen. Huono ilma, liikaa lunta, taidan jättää lenkin väliin. Ja nyt siis olemme kohdassa kuusi. Taas.

Hey girls, unohtakaa ne kalapihvit, ne on sitäpaitsi hemmetin pahoja!